Esikoisemme pyysi 15-vuotislahjaksi Lontoon matkaa, ja sinnehän me sitten suunnistimme, koko perheen voimin. Pitkä viikonloppu piristää kivasti kesken työkiireiden. Pitkää työpäivää tekevänä äitinä minulla on usein huono omatunto siitä, etten ehdi olla tarpeeksi lastemme kanssa. Keskusteluja teinien ei avata hetkessä, se vaatii kiireetöntä yhdessäoloa - pieni loma tarjoaa näitä hetkiä, lentoa odotellessa, reissatessa metrolla, rauhallisilla illallisilla, tulee hetkiä jossa syntyy hyviä keskusteluja, heitetään hauskaa läppää, muodostuu outoja oman porukan juttuja joita voi muistella pitkään ja lämmöllä. Itse muistan vieläkin lapsuuteni reissuilta perheemme keskustelut ja varsinkin isäni ratkiriemukkaat vitsailut kaikesta matkan varrella nähdystä ja tapahtuneesta. Kääpiöhirvet ja "ajajan etu", eivät kerro muille mitään, mutta toimivat vahvana liimana perhesuhteissa :D
Hyde Parkin helmikuista vihreyttä
Brick Lane 139 - Aamiainen persoonallisessa "murobaarissa", Cereal Killer Cafe
Pienen irtioton jälkeen kotosalla odottikin taas aika kasa hommia - kesken jääneiden ja uusien lisäksi eräs huippukiireinen. Asiakas soitti hätääntyneenä, että nyt heiltä sitten lähtee tontti alta, ellei rakennuslupaa saada muutaman päivän päästä vireille. Ja valmiina oli vasta luonnokset. Tilanteen "vakavuus" oli selvinnyt minun vielä pyöriessäni brittien seassa. Asiakas pahoitteli, että kiire kaatuu minun pöydälleni. Ensin ajattelin että "apua, eihän se ole millään mahdollista", mutta sitten tajusin että eihän tässä ole muuta vaihtoehtoa kuin tehtävä se mahdolliseksi. Aina toitotetaan että "pitää osata sanoa ei", mutta minä en ole ihminen joka ihan helposti sanoo sitä pientä sanaa, olen huomannut että "kyllä" tuo paljon enemmän elämään. Joskus se vie yöunet, mutta kun homman saa tehtyä, on fiilis aivan hurmaava! Kuvat valmistuivat ajoissa ja sähköinen luvanhaku (lupapiste.fi) helpotti asioiden hoitoa huomattavasti. Näin ei olla riippuvaisia virastoajoista, vaan hommaa voidaan edistää yötä myöten. Helposti kiireessä tulee mieleen alittaa rima, mutta minusta se ei ole vaihtoehto. Kuvat tehdään aina samalla huolellisuudella, niinhän se menee, että "mitä kiireempi on, sitä hitaammin pitää edetä". Turha kuluttaa arvokasta aikaa virheiden korjailuun, kun saman voi tehdä kerralla kunnolla. Rakennustarkastajalta tuli juuri kiitosta, että kaikki "täydellistä" ja nyt näyttää siltä että asiakas saa pitää tonttinsa ja rakentaa sille unelmiensa kodin <3
Tämän lisäksi minulla oli samassa hässäkässä myös Oulun reissu - tapasin muutamat asiakkaat, toisille esittelin heidän kohteensa ensimmäiset luonnokset. Meillä oli selkeät, yhteiset näkemykset suunnitelmista heti alusta alkaen mutta kyllä se silti aina jännittää esitellä aikaansaannoksiaan ensimmäistä kertaa. Vastaanotto oli innostunut ja ihastunut. "No niinhän se aina on", mieheni kommentoi, kun kerron että hyvin meni, vaikka etukäteen hermoilin. Mutta varmasti sinä päivänä, kun lakkaan jännittämästä vastaanottoa, en ota asiaa tarpeeksi vakavasti ja homma menee mönkään. Kahdentoista vuodenkin jälkeen jokainen projekti on ainutlaatuinen, aina on yhtä kutkuttava tunne aloittaa suunnittelutyö - se tässä työssä on mahtavinta. Tai heti toiseksi mahtavinta on se, että saan tavata jatkuvasti uusia, mielenkiintoisia ihmisiä.
Rantatontilla Oulussa
Oulussa nyt meneillään kolme projektia, eli on tullut VR:n tilat tutuksi :) Yöjunalla pääsee kätevästi perille nukkuen ja päiväjunalla matkustaessa voi tehdä lähes täyden työpäivän, kätevää.
Ja hei, tiedättekste kuka tää on, törmättiin Lontoossa... ?
Lisää kuvia Instagram virverosberg - laita seurantaan - reissuja, paikkoja, tunnelmia ja kissoja :)
